Saanko esitellä: lituruoho!

Sellasta vaan että on aika mukavaa kun voi töiden jälkeen olla vaan ja ihmetellä eikä ole kiire gradun äärelle. Miksi helvatissa mä en tehnyt sitä valmiiksii aikaisemmin...

Tänään kauppareissun jälkeen päätin kävellä lopun kotimatkan, koska ilma oli niin mainio. Ei liian kuuma, mutta kuitenkin aurinkoinen. Kassissa painoi irtonumero Toivekoti&Puutarha -lehteä sekä levy Fazerin uutta mansikka-vaniljasuklaata. Päätin ihmisten kummeksuvista katseista huolimatta poimia kukkakimpun ja ihan ajan kanssa. Oli muuten rentouttavaa.

 

Oikeanpuolinen on hollantilaisen työharjoittelupaikastaan saama kiitoskukkanen.

Rentouttavaa oli omalla tavallaan myös se, kun tätä bloggausta varten tutkailin netistä, että mitä sitä tuli mukaan revittyä. Kimpusta löytyy ainakin lituruoho, peltokanankaali, koiranputki ja ukonpalko. Jottei kuulostaisi aivan junttikimpulta, niin mainittakoon vielä että mukana on myös komealupiinia sekä kotkansiipisaniaista. Nih! Jos ette usko niin kattokaa ite Luontoportin tunnista kasvi -hakupalvelusta. Oli muuten todella kätevä ja mielenkiintoinen nettisivusto. Voi sitä onnistumisen tunnetta kun olin syöttänyt poimimispaikan- ja ajan, värin ja muut koordinaatit hakupalveluun ja ruudulle tupsahti ihan samanlainen "kukka" kun mulla vaasissa: lituruoho! Se on palvelun mukaan "kasvikunnan vastine banaanikärpäsille". Ja tiesittekö että ukonpalon alkuperäiset kasvupaikat ovat Kaspianmeren aroalueiden kuivilla alanteilla? Veikkaan ettette tienny.

Aina kun mä poimin ulkoa kukkia, niin yritän saada mukaan saniaisia tuollaisiksi hienoiksi taustaviuhkoiksi. Ne on vaan niin hienoja, jotenkin satumaisia. Muistan kun pienenä kaikissa satukirjoissa puhuttiin "sananjaloista" ja aina edelleenkin kun näen saniaisia, ne saa aikaan mielikuvan keijuista ja menninkäisistä. Ehkä siksikin että saniaisten kasvupaikka on usein sellainen varjoinen ja tunnelmallinen.

 

Tämmösiä tälläkertaa. Kukkien tuoksua!