Olen siis tehnyt töitä ja vähän lisää töitä vielä päälle. Pakko se on kun asiakkaita on tullut ovista ja ikkunoista ja vielä tuuletusaukoistakin. Lisätään tähän soppaan ripaus toimimattomia sidosryhmiä niin vatsanpurut on taattu pitkäksi aikaa, samaten menetetyt yöunet. Mulle ei ole koskaan ennen kertynyt ylitöitä, ja yhtäkkiä niitä oli kymmeniä tunteja. Seuraavaksi voikin sitten stressata sitä että koska ylityöt voi pitää pois. Mutta joo, olen siis töiden jälkeen lähinnä retkottanut sohvalla kuola suunpielestä valuen. Hyvinä päivinä on pysynyt neuletyö kädessä, mutta enimmäkseen ei sekään. Tietysti lonkkakipu on ollut välillä ihan sietämätöntä, mikä ei varsinaisesti ole helpottanut elämää myöskään.
Mutta! Nyt mulla on puolipakollinen lomaviikko (muuten olis lomat vanhentunu..) ja torstaina tapaamisaika ortopedian klinikan lonkkaspesialistin kanssa eli ainakin hetkellisesti asiat hyvin. Vaikka eilen oli kyllä vähän samat fiilikset kun tällä kaverilla:
 |
| "Me too." |
Oltiin just viime lauantai itse Belgiassa ja lennettiin kotiin sunnutaina. Huoli Brysselissä työskentelevistä tutuista ja sukulaisista oli koko eilisen päivän suuri, onneksi iltaan mennessä oli hyviä uutisia. Meille, mutta ei kyllä niille jotka menettivät iskuissa lähiomaisiaan. Oltiin Belgiassa myös joulukuussa, hollantilaisen siskon ja belgialaisen miehensä häissä. Tein tavoistani poiketen jopa matkustusilmoituksen, samoin kun nytkin. Vitsailin kissahoitajalle että laitoin ilmoitukseen hänen puhelinnumeronsa eli jos jotain sattuu eikä meitä saada kiinni niin soittavat sitten hänelle. Ei olis taas pitäny vitsailla.
Vitsailusta aasinsilta virpojiin. Missattiin ne tietysti kun oltiin reissussa vielä sunnuntai. Olipa niistäki saatu Suomessa näköjään kalapaliikki aikaiseksi. Miten jotkut jaksaa? Ensimmäinen ajatukseni tämän yhden poliitikon kommenteista oli että voi kun omat vanhempasi olisivat tajunneet käyttää kondomeja...
Mä olen itselleni luvannut blogin pitämiseen liittyen kaksi asiaa:
1. Tämän kirjoittamisesta ei oteta stressiä. Jos ei huvita kirjoittaa, et kirjoita. Sillä ei ole väliä vaikka menis vuosi ilman uusia päivityksiä. Stressiä on elämässä tarpeeksi muutenkin.
2. Blogissa on se elämä joka alkaa kun asialliset hommat on hoidettu. Koska mun asialliset hommat sisältävät kaikkea sitä mitä tulvii jo muutenkin tuutin täydeltä joka mediasta ja kahvipöytäkeskustelusta, blogissa ei niistä jauheta. Koska töistä saa puhua elämässä muutenkin tarpeeksi.
Edellä mainittuun itsesääntelyyn vedoten jätän nyt omaan arvoonsa virpomisgaten sekä terroristi-iskut ja jatkan blogini toimialaan kuuluvalla linjalla.
Jo monta viikkoa sitten mulla oli viikonloppu, jolloin oli todella suuria vaikeuksia päästää irti työasioista ja -ajatuksista. Hain siis kellarista pääsiäiskoristelaatikon, taas kerran. Hollannissa myydään paljon kivoja koristeita ja jo monta vuotta siellä on ollut joka ikkunassa hienoja asetelmia, jotka roikkuvat koristeoksista. (Tätä on vaikea selittää, googleta "decoratie tak"). Tällainen mullekin oli saatava. Ja koska se piti saada heti, aineistona toimi ihan vaan suomalaisesta metsästä aikoinaan pavekkeelle raahaamani oksa, jonka katkoin osiin.
 |
| Suomi-versio |
Valmis tuotos saattaa heijastella tuolloista mielentilaani aika tavalla, sen verran on kummallinen kotkotus tämä.
Mut siellä se nyt ulko-ovella roikkuu. Ei ole naapurit vielä nauraneet ainakaan niin kovaa et olis sisälle asti kuulunut.
Tässä on -tietenkin- taas häiden ylijäämäpitsiä ja -nauhaa, nukkekodista ämpäri ja sitten tuollainen pieni tipuriipus, jonka sattumalta löysin jostain sekametelirasiasta. Kivan väriset höyhenet löytyi Prismasta.
Samalla heivasin menemään joulu/talvikoristeet ja vaihdoin tilalle keväisempää. Kukkaverhot, kukkatyynyliinat ja kukkapöytäliinat. Kukka-aika alkakoon! Elossa ollaan!
