sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hollannin hömpötykset

Olen ihmetellyt tässä että mihinkäs mun kaikki rahat on taas menny. Kaiken järjen mukaan pitäis joka kuukausi jäädä vähän säästöönkin mutta kuitenkin kun kuun loppu alkaa lähestyä niin mä mietin täällä että syödäänkö kaurapuuroa vai hernekeittoa palkkapäivään asti. Hollannissa tuli vähän shoppailtua, mutta en tunnusta että se olisi koko syy kukkaron tilalle. Ja siis kun eihän näitä nyt olis kauppaankaan voinut jättää!

Mun tarvii aina käydä hollanninreissulla sekä kenkäkaupassa että Intratuinissa. Kenkäkaupasta mä ostin kivat roosanväriset pitsimaiharit, mutta niistä ei nyt ole kuvaa koska tä ei ole sellainen blogi. Intratuinissa tykkään vaan pällistellä aina ympärilleni, nykyisin en enää niin usein sekoa siellä. Hollantilainen tulee muodon vuoksi mukaan ja vahtii vähän et mitä kaikkea mä yritän ostaa ja paljonko matkalaukussa on tilaa. Nytkin tehtiin sellainen amatöörimäinen virhe että lähdettiin yhdellä matkalaukulla matkaan! Viikonlopuksi! Hulluutta, siinähän ehtii hyvin täyttää kaksi matkalaukullista kengillä ja askartelutavaroilla.

Tällä kertaa Intratuinissa kävi kummallinen juttu: me molemmat nähtiin jotain mikä piti molempien mielestä ehdottomasti ostaa. Annettiin sille nimeksi Hank:

"Mau!"
Jännitettiin et mitä Francis meinaa Hankista, mutta eipä tuo ole päin edes katsonut. Hank istuu meidän sängyllä nyt sitten päivät pitkät. En ole vielä huomannut et siitä olis lähtenyt karvaa.

Olin Hankin ja hollantilaisen kanssa jo kassajonossa, kun huomasin viereisellä hyllyllä ihania minipuutarhakoristeita. Pakkohan ne oli ostaa. Katsotaan mitä näistä sit keksin.



Hollannissa on paljon sellaisia ihania sekatavarakauppoja, joissa on kaikenlaista ruokatarvikkeista sisutustavaraan. En oikein keksi Suomesta vastaavaa, vähän kuten Tarjoustaloja, mutta paljon tyylikkäämpiä, ainakin näin turistinäkökulmasta. Entisaikojen Vapaa valinnat oli ehkä jo lähempänä vastaavia. Niissä mä sitten kiertelen ja ostan pikkurahalla kaikkea hauskaa mikä mahtuu matkalaukkuun ja mitä en todellakaan tarvitse. Tai saatan tarvitakin, mistäs sen tietää. Ostin paketin kortteja, askartelupaperia, kätevät pikkusakset, leimasimen..mielestäni tällä kertaa aika maltillisesti.



Belgian puolella kävi ilmi että hollantilaisen sisko asuu kierrätyskeskuksen vieressä. Sinnekin sitten vielä piti päästä. Oli hauska kokemus, siellä oli kaikenlaisia aarteita jotka varmaan belgialaisten mielestä näyttää ihan peruskrääsältä, mutta mitkä oli mun silmissä eksoottisia. Tiedätte esimerkiksi täällä jos menee kierrätyskeskukseen niin siellä on jotain baarista pöllittyjä mainossiiderilaseja ja sen sellaista? Niin oli tuollakin, mutta ne oli erilaisia! En ostanut siiderilaseja, mutta ostin eurolla kaksi hienoa mukahopeista lautasta. Niin on nättejä!


Vasemmalla oleva astia on Intratuinista, sain ostaa sillä ehdolla et laitan jonkun vanhan pois. Laitoin! Sisällä siinä on ihania Amaretteja, joita olen etsinyt viime Rotterdam-reissusta lähtien ja joita nyt satuin löytämään vihdoin yhdestä kaupasta. Ne on siis italialaisia, mutta jostain syystä hollannissa ollaan niihin kovin ihastuneta.

Amareteista tuli mieleen et pitäis vihdoin jo harjoitella macarons-leivosten tekoa. Hyviä ohjeita otetaan vastaan. ;) Ne on mun suurta herkkua ja olis kiva jos osaisin itekin niitä väkertää. Noi amaretit maistuu vähän samalta koska niissä on mantelia myöskin.

Koska mä olen tällainen kotoileva mummonalku, niin olen liittynyt lähiaikoina myös paikalliseen Martta-yhdistykseen. Vähän vielä täytyy tehdä hommia et sulaudun joukkoon, aika tiiviisti ovat ne mummot hitsautuneet vuosien saatossa yhteen ja ovat vaikuttaneet vähän hämmentyneeltä kun mä olen ilmestynyt sinne kokouksiin. Viimeksi oltiin ranskalaisen keittiön ruokakurssilla, se oli ihan mukava tapa viettää töiden jälkeinen ilta. Viinit vaan puuttu, ens kerralla otan oman pullon mukaan.


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Elonmerkkejä

Ilmoittaudun täten takaisin elävien kirjoihin tai ainakin blogimaailmaan. Viime syksyn jälkeen en ole ehtinyt tehdä yhtikäs mitään, enkä ainakaan kirjoittamaan blogia. Tai olisin mä ehtinyt, mut en ole jaksanut. Syytän turvapaikanhakijoita - eiks kaikki ole nykyisin niiden vika muutenkin?

Olen siis tehnyt töitä ja vähän lisää töitä vielä päälle. Pakko se on kun asiakkaita on tullut ovista ja ikkunoista ja vielä tuuletusaukoistakin. Lisätään tähän soppaan ripaus toimimattomia sidosryhmiä niin vatsanpurut on taattu pitkäksi aikaa, samaten menetetyt yöunet. Mulle ei ole koskaan ennen kertynyt ylitöitä, ja yhtäkkiä niitä oli kymmeniä tunteja. Seuraavaksi voikin sitten stressata sitä että koska ylityöt voi pitää pois. Mutta joo, olen siis töiden jälkeen lähinnä retkottanut sohvalla kuola suunpielestä valuen. Hyvinä päivinä on pysynyt neuletyö kädessä, mutta enimmäkseen ei sekään. Tietysti lonkkakipu on ollut välillä ihan sietämätöntä, mikä ei varsinaisesti ole helpottanut elämää myöskään.

Mutta! Nyt mulla on puolipakollinen lomaviikko (muuten olis lomat vanhentunu..) ja torstaina tapaamisaika ortopedian klinikan lonkkaspesialistin kanssa eli ainakin hetkellisesti asiat hyvin. Vaikka eilen oli kyllä vähän samat fiilikset kun tällä kaverilla:


"Me too."


Oltiin just viime lauantai itse Belgiassa ja lennettiin kotiin sunnutaina. Huoli Brysselissä työskentelevistä tutuista ja sukulaisista oli koko eilisen päivän suuri, onneksi iltaan mennessä oli hyviä uutisia. Meille, mutta ei kyllä niille jotka menettivät iskuissa lähiomaisiaan. Oltiin Belgiassa myös joulukuussa, hollantilaisen siskon ja belgialaisen miehensä häissä. Tein tavoistani poiketen jopa matkustusilmoituksen, samoin kun nytkin. Vitsailin kissahoitajalle että laitoin ilmoitukseen hänen puhelinnumeronsa eli jos jotain sattuu eikä meitä saada kiinni niin soittavat sitten hänelle. Ei olis taas pitäny vitsailla.

Vitsailusta aasinsilta virpojiin. Missattiin ne tietysti kun oltiin reissussa vielä sunnuntai. Olipa niistäki saatu Suomessa näköjään kalapaliikki aikaiseksi. Miten jotkut jaksaa? Ensimmäinen ajatukseni tämän yhden poliitikon kommenteista oli että voi kun omat vanhempasi olisivat tajunneet käyttää kondomeja...

Mä olen itselleni luvannut blogin pitämiseen liittyen kaksi asiaa:

1. Tämän kirjoittamisesta ei oteta stressiä. Jos ei huvita kirjoittaa, et kirjoita. Sillä ei ole väliä vaikka menis vuosi ilman uusia päivityksiä. Stressiä on elämässä tarpeeksi muutenkin.

2. Blogissa on se elämä joka alkaa kun asialliset hommat on hoidettu. Koska mun asialliset hommat sisältävät kaikkea sitä mitä tulvii jo muutenkin tuutin täydeltä joka mediasta ja kahvipöytäkeskustelusta, blogissa ei niistä jauheta. Koska töistä saa puhua elämässä muutenkin tarpeeksi.

Edellä mainittuun itsesääntelyyn vedoten jätän nyt omaan arvoonsa virpomisgaten sekä terroristi-iskut ja jatkan blogini toimialaan kuuluvalla linjalla.

Jo monta viikkoa sitten mulla oli viikonloppu, jolloin oli todella suuria vaikeuksia päästää irti työasioista ja -ajatuksista. Hain siis kellarista pääsiäiskoristelaatikon, taas kerran. Hollannissa myydään paljon kivoja koristeita ja jo monta vuotta siellä on ollut joka ikkunassa hienoja asetelmia, jotka roikkuvat koristeoksista. (Tätä on vaikea selittää, googleta "decoratie tak"). Tällainen mullekin oli saatava. Ja koska se piti saada heti, aineistona toimi ihan vaan suomalaisesta metsästä aikoinaan pavekkeelle raahaamani oksa, jonka katkoin osiin.

Suomi-versio

Valmis tuotos saattaa heijastella tuolloista mielentilaani aika tavalla, sen verran on kummallinen kotkotus tämä.


Mut siellä se nyt ulko-ovella roikkuu. Ei ole naapurit vielä nauraneet ainakaan niin kovaa et olis sisälle asti kuulunut.

Tässä on -tietenkin- taas häiden ylijäämäpitsiä ja -nauhaa, nukkekodista ämpäri ja sitten tuollainen pieni tipuriipus, jonka sattumalta löysin jostain sekametelirasiasta. Kivan väriset höyhenet löytyi Prismasta.


Samalla heivasin menemään joulu/talvikoristeet ja vaihdoin tilalle keväisempää. Kukkaverhot, kukkatyynyliinat ja kukkapöytäliinat. Kukka-aika alkakoon! Elossa ollaan!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...