Koska mä olen niin laiska kiireinen etten nykyisin koskaan kirjoita tänne niin myös kaikki juttuni ovat täysin vanhentuneita. Eli huonon palvelun lisäksi laatukin on pskaa. Olkaat hyvä vaan.
Tämänkertaisen bloggauksen idea on kuitenkin mun mielestä niin hyvä, että joku saattaa jopa ottaa onkeensa ja käyttää sitä itsekin. Mut ei oo pakko hei. Juttu jatkaa teemajuhlalinjaa ja esittelee parhaan ideani pitkään aikaan eli miten kiittää kaasoja ja bestmanwomania häiden jälkeen kun kumminkaan ennen häitä ei ehdi mitään niille järjestää vaikka se olisikin ollut mielessä.
Me annettiin koko naislaumalle hääpäivänä lahjaksi Pandoran sydänranneketjut. Minä kaasoarmeijalle kun kampaajalla odotettiin kyytiä vihkipaikalle ja hollantilainen bestmanwomanille varmaan kun ne lähti hotellilta. Kaikki laittoi ne heti käteen, vaikkei edes pakotettu. Mutta se oli ihan kivaa, koska koko joukkiolla ei ollut muuten mitään yhtenäistä paitsi kukat hiuksissa/viehe. Me oltiin kuitenkin jo häävalmistelujen aikaan päätetty että halutaan kiittää hääapujoukkoja ihan ajan kanssa ja jotenkin yleellisesti.
Yleellisyys on vähän sellainen sana että siitä tulee mieleen myös rahanmeno. Ainakin mulle. Häiden jälkeen ei ollut kauheasti rahaa, paitsi tietty ne lahjarahat jotka pitäis joskus käyttää häämatkaan (tä on varmaan joku tulevaisuuden bloggausaihe, eli hääjutut ei lopu koskaan, mwahahahahaaa). Mietittiin miten me järjestettäisiin yleellisyyttä pikkurahalla ja kuitenkin tunteella. Kutsuttiin koko poppoo meille hemotteluiltaan.
Koristelin ruhtinaaliset (not..) neliömme vielä kerran hääteeman mukaisesti pinkillä ja pitsillä. Leivoin. Ostettiin pinkkejä pesuvateja ja pinkkiä kylpyvaahtopommijuttua. Mansikoita, pinkkiä skumppaa, marenkeja, suklaata (paljon!), vaahtokarkkeja ja hedelmiä.
 |
| Party on! |
Kun ihanat naiset saapuivat, aloitettiin asianmukaisilla tervetulomaljoilla ja kiitospuheilla. Sitten istutettiin heidät soffalle riviin ja käskettiin kääriä lahkeet. Tässä vaiheessa kuului pientä protestointia, mutta ei oltu kuulevinamme. Olinhan fiksuna morsmaikkuna ilmoittanut kaikille jo etukäteen että näihin kiitosjuhliin ei sitten kannata tulla sukkahousuissa.
Haettiin Lushista ihanan tuoksuinen kylpyvaahtoviipale (se se muuten olikin nimeltään), muistaakseni tällainen. Laitettiin sillä sitten kaikille tytskeille jalkakylvyt sillä aikaa kun siemailivat sitä skumppaa sohvalla. Siinä sitten istuivat jalat pinkissä ja hyväntuoksuisessa jalkakylvyssä aikansa.
 |
| Näillä jaloilla on hääpäivänä juostu. |
Olin laittanut valmiiksi herkkutikkuja, joissa oli hedelmiä, juustoa, mansikoita ja karhunvatukoita. Tässä vaiheessa avattiin myös pinkki skumppa. Viihteenä toimi iso läjä valokuvia, jotka oltiin kehitetty häissä pöydällä olleista kertakäyttökameroista.
Kaasot sai kaikki hemmotteluhetken lisäksi myös pienet hemmottelulahjat. Sisällä oli sydänpyyhkeet, luonnonkosmetiikan huulivoiteet, Lushin pinkit palasaippuat ja tuoksukynttilät.
Kun jalat oli kuivattu siirryttiin seuraavaan makoisaan ohjelmanumeron eli suklaa-tastingiin. Oltiin paloiteltu erimakuisia luomusuklaita pinoihin ja tyttöjen piti arvata mitä makuja suklaista löytyi. Mukana oli valkosuklaata, maitosuklaata ja tummaa suklaata ja makuina laventelia, pähkinävoita, inkivääriä ja mangoa, ellen nyt aivan väärin muista. Jos ei arvannut niin piti tietty maistaa lisää. :)
Ohjelmanumeroiden jälkeen jatkettiin rentoa yhdessäoloa muiden herkkujen äärellä. Tein taas lime-mansikkamoussekakun kun se on niin helppo. Rocky road -suklaapalat oli uusi kokeilu, oikein hyvää sekin.
Katseltiin vielä hääkuvia ja fiilisteltiin hääpäivää kakki yhdessä. Kaikenkaikkiaan mukava lopetus hääprojektille, sanoisin. Kiitoskortitkin oli sopivasti tulleet, sellainen saatiin ojennettua samalla jokaiselle kaasolle.
