tag:blogger.com,1999:blog-2293076152408078212.post8281269585058542852..comments2023-09-21T17:13:02.130+03:00Comments on Absolutely Buckylous: Hyvästit rakkaalleBuckyhttp://www.blogger.com/profile/09837598929240781015noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-2293076152408078212.post-87197089354251453052014-05-11T12:17:22.597+03:002014-05-11T12:17:22.597+03:00Kiitos ja osaanotot myös sinne. <3Kiitos ja osaanotot myös sinne. <3Buckyhttps://www.blogger.com/profile/09837598929240781015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2293076152408078212.post-78458312912359889332014-05-11T12:17:00.444+03:002014-05-11T12:17:00.444+03:00Niin, kyllä se kai normaalia on olla surullinen. I...Niin, kyllä se kai normaalia on olla surullinen. Itse vain jotenkin yllätyin taas reaktioni voimakkuutta, kun ei tässä nyt ensimmäistä isovanhempaa oltu hyvästelemässä. Mutta sellaista se elämä on.Buckyhttps://www.blogger.com/profile/09837598929240781015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2293076152408078212.post-58300981875434061542014-05-11T12:14:26.998+03:002014-05-11T12:14:26.998+03:00Kiitos! <3Kiitos! <3Buckyhttps://www.blogger.com/profile/09837598929240781015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2293076152408078212.post-51941890756257144882014-05-04T11:17:23.364+03:002014-05-04T11:17:23.364+03:00Tällaisena hetkenä on vaikeaa keksiä mitään sanott...Tällaisena hetkenä on vaikeaa keksiä mitään sanottavaa, mikä ei kuulostaisi lattealta, kliseiseltä. Mutta myötäelän kanssasi suruaikaa (oma isoäitini kuoli 1kk 6pvä sitten) ja toivotan jaksamista ja valoisempia aikoja.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2293076152408078212.post-90803965974027799742014-05-04T10:23:16.044+03:002014-05-04T10:23:16.044+03:00Kummallista olisi, jos et olisi nyt ollenkaan alla...Kummallista olisi, jos et olisi nyt ollenkaan allapäin. Vaikka mummisi kuolema on sillä tavalla normaalimpi, että vanhojen ihmisten kuolema tuntuu hyväksyttävämmältä kuin nuorempien, tottakai se tekee surulliseksi, kun läheinen kuolee. Omat isovanhempani eivät olleet (ja ole) kovin läheisiä, joten niiden suremisesta selvisin aika nopeasti ja helposti. Reilun vuoden takaisesta mieheni isän menetyksen suremisesta sen sijaan en ole kunnolla päässyt vieläkään. Mutta aika auttaa, itke kun itkettää! Kyllä se suru vielä muuttuu haikeudeksi.surusumuhttps://www.blogger.com/profile/17622470831598807679noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2293076152408078212.post-46736644694166748342014-05-03T17:57:58.904+03:002014-05-03T17:57:58.904+03:00Voimia sinulle♥Voimia sinulle♥Hannele Ruusukummustahttps://www.blogger.com/profile/14120713206721390658noreply@blogger.com